Helppoa maalais elämää…

Kaikkialla muualla Suomessa oli lunta alku talvesta ja täällä sitä ei juurikaan ollut. Mutta sitten kun alkoi sataa, niin sitähän on riittänyt. Laitoimme verkot jään alle lokakuun lopussa ja olemme hyvin pysyneet kalassa. Mutta verkoilla käynti tämän kuun 22. päivä oli mahdoton reissu. Hiihdimme normaalisti verkoille ja heti alkuun huomasimme, että vettä oli noussut jään päälle. Järvemme kuuluu Kitkajärven vesistöön ja vesi yhteys kulkee Kiveskosken kautta, missä järjestetään talvisin kelluntaa kuivapuvussa, suosittelen! Tässä meidän järvessä on valtavasti lähteitä, joten paksusta lumi peitteestä johtuen tai sen ansiosta uve avantoja oli joka puolella ja vesi oli noussut vahvan jään päälle. Kelkkareitillä oli parempi hiihtää sillä, sillä ura oli tamppautunut, vaikka ajelijoita ei onneksi paljoa täällä ole… mutta kun poikkesimme kohti verkkoja ongelmat alkoivat. Otettuani sukset jaloista, vesi vain loiskahti saappaiden alla. Hivuttauduin verkko merkkejä kohti ja lähes puolen metrin korkuinen lumikasa verkko-avannon päällä oli hävinnyt ja finnfoam (styroxi) levy pilkotti paljaana. Upposin heti polvia myöten vesi sohjoon ja molemmista thermo saappaista solahti vedet sisään. Vakaa ja tukeva jää oli kuitenkin jalkojen alla, mutta mitäs nyt…Heitin lapion nurin jäälle ja seisoin sen päällä, mutta siitä ei ylettynyt nappaamaan verkko narua. Avannon ympärillä oli valtava sohjoinen vesilammikko. Vesi hölskyi saappaissa. Isäntä huusi toiselta avannolta, että nyt otetaan verkot kokonaan pois, irrota narut ja tuo kaikki tavarat tänne pulkalle. Siirryin lapiolta pois ja samassa, kun sain otteen levystä, liukastuin kohti avantoa kyljelleni ja sain housunikin märiksi. Liuku onneksi ei päätynyt avantoon ja sain verkko hakasen irti verkkonarusta ja pudotin avantoon ja Isäntä alkoi vetää verkkoja pois. Vesi alkoi mukavasti lämmittää thermo kengän sisällä ja imeytyä villasukkiin 🥴🧦 Sain kasattua tavarat; jäätuuran, lapion, verkko sieppari raudan, sohjokauhan, finfoam levyn, raskaan narukelan jalustimineen. Tuurassa oli pitkä naru, johon sain pujotettua siepparin ja lapion. Narun pään kiinnitin narukelaan. Sukset jalkaan ja sauvat yhteen käteen. Sain aina heitettyä levyä pari metriä eteenpäin ja raahasin kelaa tavaroineen perässäni. Lumi oli tässä vaiheessa jäätynyt suksien karvoihin kiinni, joten kulku oli jotenkin ontuvaa…😀 Pulkalla tajusimme, että kaikki tavarat eivät mahdu kyytiin, olihan siellä jo verkot, kala ämpäri ja muuta kamaa. Oli pakko jättää tavarat sinne ja noutaa ne toisena päivänä. Huh mikä reissu! Niin saimme kyllä kalaa kolmeksi päiväksi 🐟

Jonkun verran olemme hiihtäneet jäällä alku talvella, kun se oli vielä mahdollista. Pitkän pakkas jakson -40°C …-35°C aikana emme juurikaan hiihdelleet, joten mitään metsä ladun pohjaa ei nyt ole. Tänään sitten aloitimme hiihtoladun teon. Isäntä hiihti umpisessa kolme metrisillä metsäsuksilla edellä. Ne kantoivat oikein hyvin metsän siimeksessä, missä lunta oli pudonnut puista. Mutta avoimilla paikoilla upotti häntäkin. Minä tulin perässä 140cm OAC suksilla ja upposin joka ikisellä sivakoinnilla alaspäin 20 cm. Ei ollut herkkua, mutta tulipa aloitettua tämäkin urakka. Pakkasta oli noin -16°C, mutta hattu ja hanskat lensivät pois ja kuuma tuli. Kun olimme tarponeet melkein 40 min, niin kello näytti, että matkaa oli kertynyt huimat 900m 😍 Annoin periksi ja sujuttelin takaisin päin 20 min. Isäntä tarpoi vielä eteenpäin ja sai saavutettua tavoitteen… Huomenna jatkuu, ehkä…